Tomaatti-mozzarellapizza_ Lihaton lokakuu

Tänään syödään lihatonta pitsaa, ja tietenkin se on tomaattimozzarellasellainen.  Nyt pohjana testataan Pirkan valmiita pizzapohja-aineksia. Lukuisista yrityksistä huolimatta en ole oppinut tekemään oikeaa ohutta ja rapeaa pohjaa alusta saakka, joten joudun tyytymään "add only water" -tuotteeseen.    

Tomaattikastike tehdäänkin sitten huolella: Mennään Henri Alenin  kuuluisalla soosilla. Jostain syystä tykkään tehdä tätä, ihanaa säätöä. Eikä todellakaan mitään pikaruokaa. 

 

Henri Alénin tomaattikastike eli #soosi

1 prk hyvää tomaattimurskaa tai kokonaisia tomaatteja (esim. Mutti, Biona taia Cirio Pomodoro San Marzano)
1 pieni sipuli
2 pientä valkosipulin kynttä
1 tl sokeria
2 dl vettä
1/2 dl oliiviöljyä
1/2 dl punaviiniä
2 palaa appelsiininkuorta kuorimaveitsellä
suolaa
mustapippuria
1. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuumenna oliiviöljyä kattilassa, lisää sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä 10 minuuttia alhaisella lämmöllä. Näin rakennat kastikkeeseen makeuden.
2. Lisää puoli purkkia säilöttyjä tomaatteja tai tomaattimurskaa ja sokeri. Hauduta kastiketta 10 minuuttia. Soosi makeutuu edelleen.
3. Lisää loppu tomaattimurska ja vesi. Hauduta vielä 15 minuuttia.
4. Lisää punaviini eli tuo happamuus kastikkeeseen. Sekoita koko ajan. Keitä kunnes on sakeaa.
5. Mausta suolalla ja pippurilla ja appelsiinikuorella (joita ei syödä, ne tuovat vain makua kastikkeeseen).
6. Ota levyltä, sekoita joukkoon 1/2 dl oliiviöljyä.


Ykköskohdassa kannattaa olla toosi varovainen ettei joudu makeuden sijaan maistelemaan karvasta ja palanutta valkosipulia. Levy ykköselle, ja jos sekin on liian kuumaa, kannattaa ottaa käyttöön äitivainaani mainio kikka: tavan ruokailuveitsen leikkuuosa hellan levyn ja pannun väliin.

Mutti- tomaattimurskalla mennään tällä kertaa. Tavallisesti tyydyn Lidlin 55 cnt purkkeihin , jota kannan kerralla kaappiin kunnon satsin, on se sen verran essentiaali ainesosa keittiössä.  Nyt ajattelin olla uskollinen ohjeelle, sillä tämä oli se kuuluisa ruokalaji joka tyhjensi markettien tomaattimurskahyllyjen Mutti-osastot. 

Sokerina käytän ruskeaa ruokosokeria, joka on kaiken tomaattipohjaisen ruoan tärkeä ainesosa. Vesi lisätään tietenkin murskapurkin huuhtelulla. Tässä on hyvä väli käydä sytyttelemässä kynttilöitä syysillan iloksi ja lämmöksi. Samalla laitetaan taikina valmistumaan. Oudoksuttaa, että edes kuivahiivaa ei lisätä. Vettä ja oliiviöljyä ainoastaan. Rutistelen taikinan käsin ohjeenmukaisesti kasaan ja jätän liinan alle lepäämään.

Ruoanlaittopunkkuna tällä erää italialainen Passimo. Kyykkyviiniosastolla mennään, tässä jäännössokeria melko lailla, suun totuttua myös kokkailujuotavaa. Nyt saakin sitten lisätä vähän pötyä pyttyyn, eli hellaa kovemmalle ja keitellään nestettä pois. Keitän kastikkeen melko sakeaksi ja jätän appelsiininkuorineen odottelemaan, oliiviöljyä en vielä lisää.

Uuni on laitettu lämpiämään 225 asteeseen uunipellin kanssa, valmiiksi kuuma pelti tuo lisärapeutta pohjaan. Kaulin ja vanuttelen taikinasta puolet leivinpaperin päälle mahdollisimman ohueksi. Toinen puoli taikinasta jääkööt jääkaappiin odottelemaan vaikkapa huomista. Kokopellillisiä en tee, minusta pitsan kuuluu olla pitsan muotoinen ja sitäpaitsi pyöreää on kiva nyrkkien kanssa vanutella ja leikkiä pizzakokkia :D.

Päälle aluksi Alenin soosia, johon lisään tilkan oliiviöljyä (ja ongin apelsiinikuorenpalat pois). Jos laiskottaa, niin mainio vaihtoehto tomaattikastikkeelle on Makumestarin pizzapyre ihan rehellisesti purkista. Mukavan savunmakuinen tuttavuus, jota valmistuttaa kotimainen pienyritys.

Seuraavaksi emmental-mozzarella raastetta, ja tietekin mozzarellasiivuja. Miniluumutomaatteja ja oliivinpuolikkaita. Päälle rouhaisen vielä tilkan suolaa ja riivin tuoretta oreganoa.

Kuuma uunipelti ongitaan uunista, ja leivinpaperin päällä oleva pizza liu utetetaan varovasti pellille (varo palovammoja!) ja laitetaan alimmalle tasolle paistumaan n. 15 minuutiksi. Vähempikin olisi riittänyt! Tuore rucola pinnalle antaa loppusäväyksen.

Alkusalaatti rakennetaan pizzeriahenkisesti tuoreesta valkokaaliraasteesta ja paprikasta. Kastikkeeseen oliiviöljyä, punaviinietikkaa, dijon-sinappia, juoksevaa hunajaa, suolaa, mustapippuria ja tuoretta yrttiä (basilika ja oregano).

Jo alkusalaatti herättää makuhermoissa jotain ihanaa kaukaa ja itse pizza heittää minut hetkeksi 80-luvulle, ensimmäisiin köyhän nuoruuden ekstaattisiin ruokakokemuksiin Number One -pizzerioissa; ohut rapea pohja, rasvaa tarpeeksi ja makua.

Musiikki: The Cure https://www.youtube.com/watch?v=mGgMZpGYiy8&list=RDEMLUGe1lzhB7MnQLLEheFTww&index=3